Työpaikkaruokalassa olen havainnut, että jos joku ei syö kasvisruokaa, niin se täytyy ilmoittaa todella kuuluvalla äänellä ja moneen kertaan. Näin on se vegaanivitsi kääntynyt toisinpäin.
Tämä tuli kahdessa illassa tyttären kanssa katsottua. Hyvä oli, ja jatkoa toivottavasti tulee.
Huumormielellä nääs. Tämä omien havaintojen mukaan on todella harvinaista.
Paskat öljystä! Me ollaan tuulivoiman vientimahti.
Tuossa on kyllä kaikki just kohdillaan.
Tätä se nyt sit on kun pilveen kaikki siirretään. Suomessa tämä ei tietenkään ole mahdollista. /S
www.expressen.se/nyheter/sver...
Parin vanhemman työkaverin muistelot tätä tukevat. Töitä riitti kaikille, asunnot oli kohtuuhintaisia ja inflaatio nakersi lainoja.
Sosiaaliturva ja terveydenhoito toimi.
Mutta sodansuunnittelussa aliarviointiin yksi psykologinen ilmiö: ulkopuolinen hyökkäys aktivoi eri identiteettikerroksen kuin sisäinen vastarinta. Kun pommitetaan kaupunkeja, tuhotaaninfraa, haudataan naapureita, ensisijainen vihollinen vaihtuu tai hämärtyy. Ei sortajia vastaan, vaan pommittajia kohtaan. Jonkin kansallisen identiteetin puolesta, johon ei hirmuhallinto, muttei myöskään ulkoiset toimijat kuulu. Kyse ei ole myötätunnosta ajatollaheja kohtaan. Se on jotain alkukantaisempaa: alueellinen identiteetti. Kansallinen arvokkuus. Tunne siitä, mitä meille tehdään. Iranilainen, joka marssi Mahsa Aminin puolesta, joka halusi mullaht pois, joka juhli Khamenein kuolemaa, hän voi samanaikaisesti pitää kiinni kahdesta totuudesta: hallinto ansaitsi kohtalonsa, ja tämä on väärin. Nämä tunteet eivät kumoa toisiaan. Ne elävät rinnakkain. Ja jälkimmäinen voimistuu tilanteen kuluessa. Strateginen seuraus on vakava. Armottomilla pommituksilla on saatettu katkaista hallinnon rakenteet, mutta samalla luoda tunnepohja seuraavalle iranilaiselle nationalismille ja uhriutumiselle. Sellaiselle, joka ei rakennu keinotekoiselle katkeruudelle vaan haavalle, jonka aiheuttajasta on selvä tarina. Rohkeimmat on jo monissa kansannousuissa tapettu. Tämä viha sortajia kohtaan tarvitsisi nyt johtajansa, joita kenties ei vain enää ole. Sodan legitimiteetti ei kärsi ainoastaan kansainvälisesti, vaan myös Iranissa, sisäisesti. Kansannousu, jonka Washington toivoi syttyvänsä, on saattanut korvautua jollain vaikeammin hallittavalla: kansakunnalla, joka tietää mitä sille tehtiin, käsitys kärsimysnäytelmästä. Winning the hearts and minds, onnistuu harvoin pommituksilla.
Yllättävä ilmiö. Nyt kun sotaa käydään kauempana, niin Mika Aaltolalta tulee terävää analyysiä. Tai sitten vaalit paransivat messiassyndroomasta.
Alttekstissä loput.
Lotossa on ehkä vaikea voittaa, mutta olettekos mammuttipyörää kokeilleet?
No jopas on ylilyönnin makua.
Traficom puhuu gigabittitasosta.
Tuohan ethernet kaapelillakin hoituu.
Maksumuurin takana juttu, niin en tiedä mitä siellä tarkalleen sanotaan.
Jos Hormuzinsalmi pysyy tukittuna ja ohjuksia lentää Israeliin, niin vähän nololta tuo näyttäisi.
Luulen että Trump aloitti sodan, joka ei lopu pelkällä yksipuolisella ilmoituksella.
Kahteen kertaan on tullut jo katsottua.
Väärin ilmaisin. On tuosta itselläkin osin kokemusta. Ennen kun kaikki on yhdelle valunut, niin olisi aika monen vakavan keskustelun paikka ollut.
Aika röpelöistä.
Veri vetäisi jäälle, mutta eipä tuonne viitsi ilman nastasaappaita mennä.
Sitten kun ihan kaikki yhden varaan jää, niin joo. Sitä roolia ei kuitenkaan pakko ole ottaa.
Kyllä ne asiat järjestyy, kun on pakko. Ehkei ihan niin hyvin, mutta kuitenkin.
Mitäpä jos ämpärijono onkin suuri pariutumisriitti?
Siinä jonossa lähekkäin koko yö seistään, kukaan ei voi lähteä paikan menetyksen pelossa pois. On vain aikaa, ja kanssajonottajat. Ja lopussa kaikki saa ämpärit.
Juu. Sen raskautta korostavissa jutuissa unohdetaan, että jonkun pitää sit kuitenkin se itse työ tehdä. Kauppalistan tekemisestä on saatu suurempi työ aikaan, kun sen ruuan tekemisestä.
Tässä on pitkälti takana perhe-eloa ja jonkin verran yksinoloa, niin on tuo metatyön käsite alkanut askarruttamaan.
Nythän sitä ei ole. Jos jotain pitää tehdä, niin itse pitää ja mieluiten heti.
Oliko se työtä, jota puolisot pyörittelevät mielessään sillä kantilla, että tekiskö itse, vai toinen?
Taitaa ihan systemaattista toimintaa olla tämä natsien valkopesu.
Tähän törmäsin tänään.
Nyt kun sitä keskustelua ei käyty, niin jäi mysteeriksi tarve niiden kuskaamiselle ympäri Suomea.
Näin perustavanlaatuisissa asioissa kuitenkin iso merkitys on sillä, miten siihen lopputulokseen päästään. Lopputulos olisi jokatapauksessa ollut sama.
Räyhäkkää menoa. Nyt ei palon leviämisestäkään onneksi pelkoa ole.👍
Saunakaljanakin erittäin toimivaa.
En asiasta ole mitään mieltä, mutta tuo tapa runtata asia läpi oli perseestä.
Kyllä on tapana ollut käydä poliittinen ja julkinen keskustelu tämän tyyppisistä päätöksistä.
Eipä tainnut Bret ja Gregg arvata vuonna 1993 miten paljon pahemmaksi meno vielä tulisi muuttumaan.
Ei päässyt yllätämään. Kiitos tiedosta.
Kolme omituista Iranin iskua.
Kyproksen brittitukikohta.
Ohjus kohti Turkkia.
Saudien öljynjalostamo.
Ensimmäinen on jo vahvistettu vääräksi.
Veikkaan, että loppujenkin tekijät muualta löytyvät.
