Tuo VU/Warhol-vaikute jatkuu sitten David Bowiella, Roxy Musicin levynkansissa ja vaikka missä.
Nuorta kapinallista naista edustavalle Charli XCX:llekin kelpasi VU:n John Cale äskettäin duettokumppaniksi.
Ja tässähän se on deittiskenenkin raastavuus osuvasti Steinmanin ja Ellen Foleyn toimesta karrikoitu.
youtu.be/y7_ZElQLIrA?...
"[Steinman] liked the role reversal of a female voice doing the gruff part and a man doing the pure angelic tenor."
www.theguardian.com/culture/2023...
Jim Steinman saattoi *ehkä* ymmärtää jotain naisen kokemuksesta. Valtavasti katselukertoja tällä klassikollakin.
Älä kerro muille bluuskilaisille, mutta minäkin taas liikutuin.
#musataivas
youtu.be/lcOxhH8N3Bo?...
Meneeköhän Warren Buffetin 11 vuotta vanha auto tähän samaan sarjaan? 🤔
Kate Bush, Laurie Anderson, Anne Sexton, Youssou N'Dour - huh huh!
Joni Mitchellin kanssa Gabriel duetoi pari vuotta myöhemmin. 🙂
youtu.be/StCve-J4ofk?...
Gabrielin So on syvällä uiva humanistinen levy, mutta onneksi sillä on myös pari taidokasta penisvitsiä, ettei mene liian vakavaksi. 🙂
Matalan kynnyksen aloituspaikkojen katoaminen yhteiskunnasta on sekin aika peräsuolesta. Vaikeuttaa omalta osaltaan työelämään pääsemistä / takaisin pääsemistä.
2.
Taannoin bussissa n. 14-vuotiailta vaikuttaneet nuoret tytöt oli sitä mieltä, että joku 19-vuotias nuori tuttunsa oli jo "äijä".
Joskus se tippuu lukijan päässä nuoralta.
Eräässä ääripäässä on taas runous - se saattaa useinkin tasapainotella ymmärrettävyyden ja horinan rajoilla. 🙂
Reading the bit in Tove Jansson's childhood memoir about how she'd be up in her room listening to the adults having a party downstairs imagining cool bohemian scenes and then she'd look down and it would be just some people sitting around on her sofa talking, relatable tbh
Genesiksen Nursery Cryme -LP:n kansi, 1971.
Pahan pojan roolia vetänyt Mick Jagger käytti huulipunaa.
Ja kirjoittihan Janne Siironen Voima-lehdessä, että valkoisten ihmisten omaa rokkarin alkumyyttiä, Elvistä, katsottiin myös kväärikatseella: "Liian kaunis mieheksi".
Eeva Kilven runo vuodelta 1972.
Hyvää naistenpäivää Bluuskin rakkaille naisille, Eeva Kilven sanoin. 🙂
#naistenpäivä
"Siemenet istutettiin jossakin vaiheessa 1960-luvulla, mutta varsinainen muutos on hidasta."
- John Lennon (Yoko Okon ja John Lennonin viimeisessä yhteishaastattelussa, 1980)
"Naisten sanomaa ei ole haluttu kuunnella vuosisatoihin, ja vasta nyt he alkavat saada äänensä kuuluviin. Vaikka naisasialiike onkin olemassa, tuntuu siltä että yhteiskunta otti vain ulostuslääkettä ja pieraisi.
Naiset eivät ole vielä päässeet ulostamaan ja protestoimaan kunnolla."
#naistenpäivä
Hyvää naistenpäivää, Henna! 🙂
It's a Sin Hittimittarissa oli se hetki, jolloin tajusin että jotain niinkin upeaa kuin populaarimusiikki on olemassa'. 🙂
Muistaakohan kukaan alkuperäistä Helppiä? Mä pidin tästä biisikoosteesta: en.wikipedia.org/wiki/The_Hel...
Esikoiselle voi kertoa, että Elizabeth Cotten ja hänen lapsenlapsenlapsensa kirjoittivat biisejä yhdessä. Ehkä se siis onnistuu äitienkin kanssa. Tämä on liikuttava äänitys. 🙂
youtu.be/AcqRex6vs-Y?...
51,50e Adlibriksessä. Tarjoavat samassa yhteydessä myös kirjaa nimeltä How to Get Your Teenager out of Their Bedroom. 🙂
Mitenköhän vanhemmat bluuskilaiset muistavat tämän? Esimerkiksi @torstil.eurosky.social ?
Selviääköhän tuosta sarjasta, milloin Suomessa alettiin puhua seksuaalisesta häirinnästä?
Joskus selvitin sen, että englannin kieleen koko käsite saapui vasta 1970-luvun puolivälissä.
Voisi luulla, että Suomi oli jälkijunassa kuten niin monessa asiassa.
Mitähän itse olisi vielä halunnut?
- The 2 of Us
- The Chemistry Between Us
- To the Birds
- Europe Is Our Playground
...ainakin. 🙂 Mutta tietäähän sen jo etukäteen, ettei kaikkea voi saada.
@hannesk.bsky.social - pienet motkotukset biisilistasta voi kirjoittaa tänne. 😉
Ensimmäistä kertaa näin siis Sueden. Vahva keikka ja nostalgiatäyttymys, ainoastaan The Wild Onesin puuttuminen oli isompi harmitus.
15-vuotiaana olisin halunnut mennä vuoden 1995 Provinssiin, mutta jänistin. Sisäinen teinini sai nyt hyvän olon. ☺️
#Suede
