Taiteilijahan toivoo voivansa tavoittaa taivaan tavan – tai tavan, joka voittaa tavat tavoittaa.
Taiteilijahan toivoo voivansa tavoittaa taivaan tavan – tai tavan, joka voittaa tavat tavoittaa.
Tästä perspektiivistä: Satelliitti lävisti Andromedan galaksin. Tähdenlento suhahti ohi.
They hated the deep state. They wanted a shallow state.
A fresh Henry Giroux interview, some excellent content in need of many more views:
youtu.be/1PuO_UZNK9A?...
Miettikääpä: ensi vuonna Amerikan Yhdysvallat täyttää 250 vuotta, eikä kukaan tiedä, mitä niistä bileistä tulee.
United States of America, a burning city upon a hill.
I think it is exactly what ”post-modern fascism” would look like. Those fuzzy concepts work surprisingly well together here.
’Postmoderni’ ja ’fasismi’ ovat laveita ja epämääräisiä käsitteitä, mutta yhdessä ne määrittelevät eräät ilmiöt ohittamattoman osuvasti.
Näin rumassa maailmassa minäkin olen kaunokirjailija.
Pelkään pahoin, että Trump & kumpp. haluavat liittoutua Putinin kanssa nimenomaan päästäkseen hallitsemaan (eli kiristämään ja uhkailemaan) maailmaa massiivisella ydinpelotteella.
Vance succeeds Pence but Dunce remains Dunce.
Might makes right wing.
Ajatelkaapa, miten hienon kollektiivisen subjektin he muodostavat, kun sanaa ”he” käytetään kansanomaisella tavalla!
Olen muuten sitä mieltä, että ajatus erillisestä persoonapronominista on tarpeeton svetisismi, joka hankaloittaa hän-sanan hienovireisempiä käyttötapoja.
Luke Farritor kuulostaa ihan Jaakko Yli-Juonikkaan henkilöhahmolta.
Tulisiko lapsilta salata, että aikuisten joukossa valta on epäkypsimmillå?
Enää viisisataa vuotta vuoteen 2525.
Säätiedotus: pyry pakkasen perästä koko maassa.
Miksi monet ikäpolveni edustajat ovat alkaneet tykätä diktatuureista? Eivätkö ne edustaneetkaan meille absoluuttisesti nolointa ja säälittävintä tapaa järjestää asiat?
Bill Ionaire & Asia Eriksen
Väittely käden asennosta peittää sitä paitsi keskustelun käden omistajan asemasta ja tilaisuuden luonteesta. Kuvitelkaa kuka tahansa muu suurteollisuuspamppu
Muskin paikalle puhujanpönttöön huitomaan ja kokeilemaan kansankiihotusta.
Väitellään tervehdyksen yksityiskohdista ikään kuin keskeisen teollisuusjohtajan osallistuminen suurieleiseen henkilönpalvontaan ei olisi jo sinällään äärimmäisen epäasiallista ynnä huolestuttavaa ja lisäisi kontekstia, niin sanoakseni.
Ionesco, Apollinaire & Ionaire, Bill Ionaire!
Kaipaatteko kansallista tai ylikansallista projektia? Ehdotan ekoäly-yhteiskuntaa.
Jos olisin lasitehtaan mahtava muotoilupäällikkö, nimeäisin tuotteet käyttötarkoituksen ja asiakassegmentin mukaan Upper Glass, Working Glass etc.
”Onnentonkijat” voisi olla jokin tutkivan journalismin projekti.
Tai siis Belzebubs-henkizine. Menivät J. P. Ahosen sarjakuvat unenpöpperössä sekaisin.
Varmaan paljon käytetty mutta silti ehkä kokeilemisen arvoinen spiikki sooloartistin esitykseen: ”Attention! Mä teen sen!”
Löisiköhän Raskaustesti-niminen metallitalenttiohjelma läpi Suomi-telkkarin kestosuosikiksi?